Myrskyn Edellä

Ne, jotka ovat täältä poissa Taivaassa tai pilven päällä Katselee sun yksinäistä matkaa Ne muistelevat omaa aikaa Kadehtivat sulta paikkaa Tältä puolen rajaa, missä Tuntis edes tuskan sisällään Niiden siivet eivät lentää saa Niiden silmät itkeä ei vo

Synkän harmaa sunnuntai Vai onko nyt jo maanantai? On ovi auki maailmaan Mutta tänne vangiks jään Kai kuokkavieraat kulkiessaan Kuin vainajan mut laittaa nukkumaan Kuin lapsi huudan maailmaan Kaiku sieltä vastaa vaan Ei löydy neuvonantajaa Mä ulkopuo

Istun yksin valheen raunioilla Vielä hetken liekit lämmittää Vielä eilen kuljin teillä noilla Kohti yhä onnellisempaa elämää Luulin, että oon voittamaton Luulin, että jos uskoo, niin vuoret siirtyy Katson yli poltetun maan Vasta nyt mä opin tajuamaan

Tämän iän piti olla parempi ja olotilan jotenkin tyyni Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan? Kadottanut olenko todellisuudentajun, hajun siitä, mikä uhkaa koko ajan? minun täytyy mennä eteenpäin, on pakko mennä vielä enemmän mitä vaan. Mä näen tyhjän