Verjnuarmu

Saanan ovi kiinni on, umpeen turvonna kosteuvessa Ee piika sitд aaki sua, kivet hehkuu kuumuuvessa Tulj' emдntд aattamaan, kumpaenenniin reohtoo ja viimeen vдssyy Ee saanaan mдnnд, ovi kiinni on ja pyssyy Laateilla vihtoo vierasta vдkkee Melekosta pi

On harmoo joukko liikkeellä tuas, viinet täännä kuolemmoo Raskaat suappaat muata polokoo, herättee ymparillä vihhoo ja pelekoo Synkkä laalu täättää tienoon, joka ukko karjuu täättä kaaloo Muaorjat kahtoo joukkova kieroon, ku kaekki nuotin vierestä ho

Halus oman poejan, ruhtinaan uuven tulevan Työsä jatkajan, soturin ja voettajan Siitti jäläkeläesen, sikijön pahan ja ruman Luavasta poeka nousj´, uumasta tulen kuuman Tärisj´ mua, lohkesj´ kalliot suuret Haehtuvat veet, nousj´ kuolon tuulet Alako tu